Vaihdon jälkeen

Palasin kesäkuun lopussa, Sydney-reissun jälkeen. Neljän päivän päästä lensin veljeni kanssa viikoksi Amsterdamiin, josta suuntasin suoraan Nilsiään, Kuopioon, Herättäjäjuhlille näkemään ystäviäni. Sieltä palasin kotiseudulleni Keski-Pohjanmaalle Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille töihin viikoksi. Kun festarit olivat ohi, kävin syntymäkaupungissani Kajaanissa ja sieltä lähdin takaisin Helsinkiin. Helsingissä vaihdossa tapaamani ystävä Tanskasta tuli yöksi ja teimme turistijuttuja. Sen jälkeen näin ystäviä viikon ajan ja harjoittelu alkoi elokuussa. Viime viikolla postiluukusta tuli Otagon yliopiston todistus käymistäni kursseista.

Vaihtolukukauden lopusta on kaksi kuukautta. Seuraavaksi skannaan ja kopioin todistuksen ja lähetän sen laitokselleni, jotta saisin kurssit hyväksiluettua. Minulla on tallessa myös esseeni ja esitelmäni, siltä varalta että laitos haluaa tietää tarkemmin siitä, mitä olen kursseilla tehnyt. Kun kurssit on hyväksiluettu, on tutkintoni viimein valmis ja voin hakea sen hyväksymistä. Sitten olen virallisesti valtiotieteiden kandidaatti.

Paluu Suomeen ei ollut mikään kulttuurishokki mutta eniten minua vaivasi ikävä ystäviäni kohtaan. Onneksi meillä on snapchat-ryhmä, jossa pidämme toisiamme ajan tassalla. Sen lisäksi perustimme yhteisen päiväkirjan, joka matkustaa ympäri maailmaa: tällä hetkellä se on Kanadassa.

Kotimaan ystävät ovat olleet ymmärtäväisiä – olen saanut puhua loputtomiin ja käyttää englantia välissä. Olen saanut rasittavasti kysellä Suomen kevään kuumimmista puheenaiheista. Kahden kuukaudenkin jälkeen olo on sellainen, että olen hiukan pihalla siitä mikä on trendikästä, mitä on tapahtunut ja mikä suomalaisia huolettaa.

Ystävieni lisäksi kaipaan herkullista kahvia ja Otagossa omaksumaani elämäntyyliä, jolloin spontaanisti näin kavereita joka päivä ja hyppäsin uusiin seikkailuihin hetken harkitsemisen jälkeen. Kaapistani löytyy nyt gin-pullo ja harjoittelupaikassani onneksi ymmärretään hyvän kahvin päälle. Jääkaapissani on aina parsakaalia, mutta kumaraa, kurpitsaa, kaalia tai bataattia en ole vielä rohmunnut sinne. Paua-simpukat koristavat hyllyäni, samoin Uusi-Seelanti maisemakirjani.

Ostin juuri kymmenen kerran joogakortin (yhtä monta kertaa, kuin Dunedinissa ostin) ja alan käydä ystäväni kanssa joogassa.

Harjoittelupaikassani yksi työkavereistani on myös ollut vaihdossa Otagon yliopistossa Dunedinissa. Se oli hauska yhteensattuma.

Käytän päivittäin joko Sydneystä ostamaani sadetakkia tai Dunedinista löytämääni kesätakkia. Otagon yliopiston college-paita lämmittää. Olen pitänyt Dunedinissa paluun tehneen otsatukkani. Lenkkarini ja tennarini ovat sieltä myös. Vessan ovea koristaa minimalistinen mutta värikäs Uuden-Seelannin kartta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s