Kuulumisia

Huomenna on 65 päivää siitä, kun lähdin Suomesta. Yliopiston koejakso ja asunnon vuokra päättyvät 21. kesäkuuta, eli noin 72 päivän päästä. 

Olen miettinyt paljon vaihdon ”kuherruskuukausi”-vaihetta, jolloin kaikki elämässä vaihtokohteessa tuntuu täydelliseltä. Positiiviset kokemukset ylikorostuvat, negatiiviset unohtuvat. Mietin, pääsisinkö koskaan tästä vaiheesta yli, koska vaihtoni pituus on vain 4-5 kuukautta.

Minusta tuntuu että oma fiilis Dunedinista ja Uudesta-Seelannista on tasoittunut. En ole taivaassa joka kerta kun astun ulos asunnosta, mutta minkäänlaista kulttuurishokkia tai vastareaktiota, takaiskua ei ole myöskään ilmennyt. Nautin edelleen elämästä täällä.

Jokainen viikko tuntuu edelleen todella täydeltä ja merkitykselliseltä, asioita tapahtuu jatkuvasti, suunniteltuja ja suunnittelemattomia.

Eräänä aamuna yhdysvaltalainen kämppikseni teki biscuits, skonsseilta vaikuttavia mutta ilmavampia aamiaisleivonnaisia, ja söimme niitä yhdessä naapurissa. Helmikuusta asti rakastamani skonssit saivat varteenotettavan kilpailijan. Saman päivän iltana kun söimme yhdessä ja katsoimme SKAMia, naapuri, joka keitti lihaa irti metsästämänsä vuohen päästä pihalla, sytytti vahingossa sohvan tuleen, jolloin pääsimme todistamaan Castle Streetin vanhaa sohvanpolttoperinnettä. Liekit onneksi sammuivat nopeasti ja sohvasta kärsi vain alanurkka.

img_4136img_4019

Saman viikon viikonloppuna suomalainen ystäväni järjesti sitsit asunnollaan. Paikalle tuli 25 sitsaajaa, joista pieni osa oli kokeneita. Sitsit toimivat nyyttärityylillä ja ruokaa oli hyvin paljon ja hyvin erilaista, dumplingeista pastavuokiin ja brownieissiin. Laulut raikuivat alkukankeudesta huolimatta, minulla oli todella hauskaa ja tutustuin tosi mahtaviin tyyppeihin, jotka kaikki heittäytyivät kunnolla mukaan ja olivat avoimia uusille tavoille ja kokemuksille.

img_4047

Pääsin myös kokemaan Pint Nightin, joka on kampuksella sijaitsevan baarin keskiviikkoinen tapahtuma, jolloin oluttuopin saa alennuksella. Aloitimme illan naapurissa juomapeleillä (opin hurjan monta uutta) ja keskusteluilla. Kilpailuhenkisenä ihmisenä nautin alkuillasta täysin siemauksin. Ha.

Minun täytyy myös oppia, että vaikka meillä olisi kaverien kanssa yhteinen aamiainen naapurissa, se ei välttämättä tarkoita keskustelemista. Torstaiaamuna tajusin, että taidan olla porukan ainoa aamuvirkku.

Kävimme torstaina St Kildan rannalla kävelyllä. Tosi onnekas olo siitä, että se on mahdollista. Ensinnäkin, pitkä hiekkaranta ja korkeat, isot aallot. Toiseksi, kaverin auto, jolla paikalle pääsee nopeasti ja mukavasti. Saimme myös kutsun naapuriin syömään Pavlovaa.

img_4101img_4109img_4126

Perjantai alkoi shoppailulla, vaikken saanut mitään ostettua. Minulla on yhä vaikeuksia hahmottaa kokoja ja hintoja täällä. Onneksi ruuan tilaaminen ei ole ongelma, ja haimme Velvet Burgerista tämän lukukauden toiseksi parhaimmat burgerit ja ranskalaiset! (Ykkösenä on tietenkin Ferburger!)

img_4130

Illalla ohjelmassa oli lasagnea ja rugbyä. Onneksi paikallinen joukkue Highlanders voitti tämän pelin – se kompensoi vähän ensimmäisen katsomani matsin murskahäviötä. Ennen peliä teimme toisillemme sinikeltaiset kasvomaalaukset.

img_4135img_4138img_4143img_4151

Lauantaina oli Hyde St Party, joka on siis opiskelijoiden katujuhla Hyde St:llä. Hyde St:n asukit myyvät ennen juhlia lippuja ystävilleen, mutta iso kasa lippuja arvotaan myös muille kiinnostuneille. Osallistuimme arvontaan porukkana, mikä lisäsi todennäköisyyttä tulla valituksi: jos yksikin meistä viidestä saisi lipun, muutkin saivat. Maanantaina saimme sähköpostin, joka ilmoitti, että arpaonni oli osunut kohdallemme ja sitten alkoi asujen suunnittelu. Ystäväporukkamme seurasi Coachella-vaikutteista Hydechella-teemaa.

img_4290

Juhla alkoi aamiaisella ystäväporukan kesken: elämäni ensimmäiset hash browns, (nyt mulle selvisi, että niiden nimi on suomeksi röstiperunat!) sekä pekonia, munia, leipää, biscuits. Kun asumme ja kasvomaalauksemme olivat aamiaisen jälkeen valmiita, otimme kasapäin kuvia ja suuntasimme Hyde St:lle kello yhdentoista maissa, jolloin katu oli jo aivan täynnä. Musiikki pauhasi joka suunnalla, ihmisillä oli värikkäitä ja hullunkurisia asuja, erilaiset opiskelijajärjestöt tarjosivat ilmaista grilliruokaa nälkäisille juhlijoille. Viiden jälkeen suuntasimme takaisin kotiin ja söimme naapurissa pannukakkuja. Illalla katsoimme väsyneinä Mamma Mian.

img_4261

Sunnuntai meni Hyde Streetistä toipuessa. Kävimme lähistöllä sijaitsevassa Oaken-kahvilassa, jonka sisustus muistutti minua jälleen pohjoismaisesta tyylistä: valoisaa, puista, modernia, kotoisaa mutta minimalistista.

Maanantaina esitelmäni meni hyvin – saimme huippuhyvät kehut. Tiistaina menimme katsomaan Beauty and the Beastin. Opiskelin paljon kadun varrella sijaitsevassa study centerissä ja kävin myös uimassa. Viikko oli hiljainen muuten: meistä osa oli sairaana, osa taas kiireinen opintojen kanssa. Yksi viikon kohokohdista oli New World -kanta-asiakaskortti. Minulla ei ole kantiskorttia Suomessa mutta täällä on? Hullunkurista.

Perjantaiaamuna kävelimme seitsemän maissa ylös mäen huipulle Friday Bakeryyn. Friday Bakery on paikallisten suosima leipomo, joka on auki vain perjantaisin – mutta asiakkaita riittää jonoksi asti. Haimme sieltä aamiaiskroissantit ja kävimme leipomon viereisessä kahvilassa, jonka valtavista ikkunoista näki Dunedinin ylle. Catlins-retkemme häämötti muutaman tunnin päässä – siitä enemmän seuraavassa postauksessa.


Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s