Kiwimaan halki (2/2)

11 päivän matkani äitini kanssa Uudessa-Seelannissa alkoi Aucklandista ja päättyi Dunediniin. Jatkan tässä blogipostauksessa siitä, mihin jäin edellisessä, eli Rotoruasta.

Suositussa turistikohteessa ja matkamme seuraavassa pysähdyspisteessä, Rotoruassa pystyy tekemään vaikka ja mitä: patikoida, harrastaa extremeurheilua, pyöriä mäkeä alas valtavassa pallossa, (millä nimellä sitä kutsutaan?) käydä kylpemässä kuumissa lähteissä ja ihailla geotermaalisia ilmiöitä ja vulkaanisia laaksoja.

Rotoruan YHA, hostelli, jossa majoituimme, oli paras siihenastisista. Huoneemme oli pieni, mutta tila oli käytetty tehokkaasti. Meillä oli oma ulko-ovi ja isot ikkunat sisäpihalle. Työntekijät olivat erittäin avuliaita ja osasivat neuvoa sopivia kohteita ja nähtävyyksiä meille. Hostellin yhteinen keittiö oli myös valoisa ja jälleen tila oli käytetty tehokkaasti. Pak’N Save oli lähellä, samoin keskusta. Pyykkimahdollisuus oli ihana pelastus.

Nyt negatiivisiin. Suosittuna kohteena hostelli oli hyvin täynnä, joten sinne mahtui kaikenlaista porukkaa. Emme saaneet yöllä nukuttua sisäpihalla meluavien naapureiden vuoksi, ja vaikka hiljaisuuden piti alkaa 10pm, pihalla hiljeni vasta kello yhden jälkeen. Toinen negatiivinen asia, joka johtui positiivisesta asiasta (geotermaaliset ilmiöt), oli jatkuva kananmunapierun haju. Toisaalta se teki kaupungista jotenkin sympaattisemman.

Kävimme kävelemässä Waimangussa, tuliperäisessä laaksossa, jossa vesi kupli, kiehui ja pulppusi, ja kaasu kehysti mäkiä ja kallioita. Näimme erivärisiä kallioita ja sateen ansiosta höyryävän paistinpannujärven yllä kokonaisen sateenkaaren. Suosittelen reittiä kaikille, sillä sen maisemat ja ilmiöt ovat kauniit ja ihmeelliset, mutta väkeä ei ollut meidän lisäkseni kuin pari ryhmää. Tämä saattoi myös johtua sateisesta säästä ja kellonajasta (kahdeksan jälkeen aamulla), mutta hostellimme vastaanottovirkailija sanoi tämän reitin olevan parempi, jos haluaa ihailla geotermaalisia ilmiöitä rauhassa.

Reitin loppuvaiheessa tarkkailimme lintuja isomman järven rannalla ja odottelimme bussia, joka veisi meidät takaisin alkuun. Reitti oli sopivan pituinen, eikä käveleminen ollut kovinkaan vaikeaa.

Illalla kävimme Eat Streatilla syömässä, ja käppäilimme jäätelön kanssa järven rannalle ja takaisin. Rotoruassa oli nättiä ja helppoa, mutta kananmunapieruista.

Matkamme tylsin osuus tapahtui seuraavana päivänä, kun astuimme tunnin myöhässä olevaan Wellingtoniin menevään bussiin. Matka oli pitkä, mutta kuljettaja kiva ja näkymät kauniit. Koko päivä menikin siinä matkassa ja illalla, saapuessamme Wellingtonin hostellille, majoituksen kanssa oli jotain häikkää, joten nukuimme ensimmäisen yön eri huoneissa.


Seuraavana päivänä Wellingtonissa kävimme museossa katselemassa modernia ja vähemmän modernia taidetta, sekä oppimassa maahanmuutosta. Kiehtovaa, mutta TODELLA infotiivistä, eikä mulla riittänyt energiaa. Kävimme myös Wellington Cable Carilla ylhäällä Wellingtonin botanical gardenin luona. Hienot maisemat, mutta ei juuri mitään tekemistä. Ainakaan minun energiatasoilleni.

 


Illalla kävimme elokuvateatterissa katsomassa Lionin. Suosittelen!

Seuraavana aamuna lensimme Wellingtonista Christchurchiin. Bussi kentälle lähti kätevästi hostellin läheltä, ja bussi Christchurchin kentältä vei meidät lähelle seuraavaa. Lentokentällä löytyi paljon potentiaalisia tuliaisia, mutta kaappasimme mukaan vain Whittakers-suklaata. Otin myös kuvan kentän katosta roikkuvasta kotkasta, jonka selässä ratsastaa Gandalf.

img_3001img_3072img_3008img_3016
Christchurch oli pysäyttävä ja inspiroiva kokemus. Keskustaa oli vaikea mieltää keskustaksi tyhjien kortteleiden ja keskeneräisten rakennusten takia. Raunioita ja työmaita koristi taide- ja kulttuuriprojektit, värikkäät konttikahvilat ja -pubit, sekä Gap Fillerit, tyhjiä kohtia täyttävät teokset, ja  katutaide. Ihmisten asenne ja yhteisöllisyys oli koskettavaa. Kierrellessämme kaupunkia kävimme katsomassa Cardboard Churchia, joka muistutti yksinkertaisuutensa ja selkeytensä takia pohjoismaisesta tyylistä. Ihastelimme myös New Regent Streetiä, konttikahviloita, -baareja ja -liikkeitä. Christchurchista löytyy myös Botanical Garden, jonka läpi kävelimme seuraavana päivänä.



Christchurchista matkasimme Intercity-bussilla Dunediniin. Christchurchin bussiasema muistutti myös hyvin paljon pohjoismaisesta tyylistä puun ja yksinkertaisuutensa vuoksi. Bussiin noustessani tapasin toisen suomalaisen opiskelijan, joka oli palaamassa Dunediniin kesälomalta.

Dunedinissa alkoi nopeasti opiskelija-arki, mutta sitä ennen vietimme viimeisen yhteisen reissupäivän äitini kanssa. Kävimme Otago Peninsulalla. Äiti oli varannut shuttlen, joka kiersi rantaa pienen paatin luo. Paatilla kävimme albatrossikierroksella, joka oli yksi koko reissun huippukokemuksista. Ensin näimme rinnettä ylös hyppivän nuoren hylkeen, jonka jälkeen kivikoilla vaappuvan pienen pingviinin. Pingviinin loiskahtaessa aallon mukana mereen näimme lisää hylkeitä ja merileijonan. Pingviini näyttäytyi meille uudelleen ja kellui selällään aallokossa. Sitten tapahtui jotain, joka olisi saanut 5-vuotiaan Aunen sekaisin – ja myös 21-vuotiaan Aunen: Kolme delfiiniä hyppi paattimme luokse ja pienen esityksen jälkeen ui paattimme pohjan vieressä, saattaen meitä kohti viimeistä näytöstä, albatrossin liitoa.

 

 

 

Eläimellisen purjehdusmatkan jälkeen vierailimme maailman harvinaisimman pingviinilajin, keltasilmäpingviinin, suojelualueella. Nämä kiehtovat, lyllertävät ja suojaa etsivät erakot tarvitsevat paljon tukea ja hoitoa selviytyäkseen. Paatilla kerääntynyt ilo muuttui nopeasti huoleksi, mutta kierroksella Penguin Placessa oli ilo nähdä, miten puita kasvatettiin pingujen suojaksi ja ranta oli varattu kokonaan niiden käyttöön. Suojelualueen asukit olivat kaikki persoonallisia. Miksi pingviinit – jopa terväkatseiset erakot – ovat aina niin symppiksiä? Vastausta tähän kysymykseen en löytänyt.

Ennen kuin äiti lähti takaisin Suomeen ja Uuden-Seelannin seikkailuni ensimmäinen vaihe päättyi, kävimme yhdessä leffassa (Manchester by the sea) ja kahviloissa, aivan kuten ennen Dunediniin saapumista.

Dunedinissa on paljon nähtävää, josta olen kirjoittanut ja kirjoitan varmasti lisää muissa postauksissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s