Arki Etelän Edinburghissa

Dunedin on gaelia, ja tarkoittaa Edinburghia. Muutettuani maailman toiselle puolelle, Uuteen-Seelantiin, asetuin siis asumaan eteläisen pallonpuoliskon Edinburgissa. O-viikon jälkeen tavallinen arki – niin tavallinen kuin se opiskelijavaihdon aikana voi olla – alkoi, ja tavat ja rutiinit löysivät omat rakonsa kaiken uuden ja yllättävän seassa. Tässä blogipostauksessa avaan ensimmäistä opiskeluviikkoani ja arkeani Dunedinissa.

Kuten sanoin, päivittäisistä uusista asioista ja spontaaneista suunnitelmista huolimatta elämääni on jo hiipinyt toistuvia tapoja ja rutiineja. Ensimmäiseksi mieleeni tulee aamurutiinini, joka ei juurikaan poikkea Suomen aamuistani. Aamupuuron, hedelmän ja teekupin jälkeen eroavaisuudet alkavat ilmetä, kun tiskaan astiani välittömästi, enkä jätä niitä lojumaan.

img_3421
Olen muutenkin siistimpi, kuin asuessani yksin Kampissa, koska jaan täällä asunnon neljän muun ihmisen kanssa. Vaikka keittiöolohuone ei ole koskaan putipuhdas, pyrin aina tekemään osuuteni ja välittömästi. Olen ainakin vielä siinä vaiheessa, että välitän siitä, mitä mieltä kämppikseni ovat minusta ja tavoistani.

Minulla on vain tiistaina ja perjantaina luentoja ennen kello yhtä iltapäivällä, joten olen kehitellyt itselleni aamutekemistä. Ostin 30 kerran uimakortin (91,50 NZD, jos kiinnostaa) paikalliselle uimahallille, Moana poolille, joka sijaitsee mäellä 30 minuutin kävelymatkan päässä asunnosta. Olen laskenut, että tämä tarkoittaa noin kahta uintikertaa per viikko. Myös stadioin läheisyydessä sijaitseva Unipol ja sen salin kokeileminen houkuttaa, sillä siellä käyminen on käsittääkseni ilmaista opiskelijoille. (Jos haluat kierrokseni Unipolilla, klikkaa tätä linkkiä.) Asun myös aivan Botanical gardensin, eli kasvitieteellisen puutarhan vieressä, joka sekin sijaitsee mäellä. Nyt kun säät ovat vielä kelvolliset ja liikuntaintoa löytyy tavallista enemmän, siellä on tullut käytyä pienillä lenkeillä. Muita lenkkireittejä ovat waterfront/satama, jota kokeilimme sunnuntai-iltana.

img_3459
Viime viikolla aamuni menivät myös Uniflatsilla käymiseen (allekirjoituksia ja rutiinipaperisotkua) ja kampuksen vieressä sijaitsevan kampaamon testaamiseen. Se oli mahtava kokemus, johon sisältyi aamiais-Flat White, pari karkkia vastaanotosta, kärsivällinen ja ystävällinen asiakaspalvelija (TAASKO?) ja lisäksi täysin onnistunut lopputulos. Loppuviikon nautinkin täysin siemauksin lyhyestä, rikotusta otsatukastani sekä kevyemmistä ja kerrostetuista kutreistani. Kampaamosta saattaa tulla osa arkeani: he nimittäin tarvittaessa korjaavat ja lyhentävät otsatukkaa ilmaiseksi! On myös hassua, miten tällainen uusi ympäristö vetää minusta vanhoja puolia – tässä tapauksessa signatuurihiustyylin – esille.

Luentoja ja tutoriaaleja minulla on joka päivä maanantaista perjantaihin, yhteensä 9 tuntia joka viikko. Asun aivan kampuksen vieressä ja varaan yleensä asunnolta luennoille kävelemiseen 15 minuuttia, joka on enemmän kuin tarpeeksi. Jään usein kampukselle lukemaan luentojen jälkeen, sillä nettiyhteys on parempi ja vilinä lisää viihtyvyyttä. Lisäksi kampukselta on helppo lähteä kavereiden kanssa kahville, keskustaan tai rannalle.


Kävimme maanantaina, ensimmäisten luentojemme jälkeen ystäväporukalla St Clairin rannalla istuskelemassa ja syömässä suolakeksejä, hummusta, pestoa, suklaamuffineita ja kirsikkatomaatteja. Sää oli hyvin erilainen verrattuna edellisen viikon tiistain helteeseen: tuuli oli sisukas ja uiminen ei olisi tullut kysymykseenkään. Silti Tyynenmeren äärellä hyvässä seurassa istuminen oli äärimmäisen mukavaa, en tiedä miksi. Selitys voisi olla vaikka jokin tällainen: ensimmäisen luennon haastavuuden ja oman olemassaolon merkittävyys katosi aaltoihin. Tai sitten ei. Päätimme kuitenkin, että tästä oli tultava jokaviikkoinen perinne.


Perinteeksi on muodostunut myös kahvin juominen. Uudessa-Seelannissa kahvi on äärimmäisen hyvää! En ole kotona keitetyn kahvin ystävä, sen sijaan kahviloissa hörppimäni Flat Whitet ja Latet ovat vieneet sydämeni. Jos tapaan jonkun luentojen jälkeen, 90% kerroista tapaamiseen kuuluu kahvilakahvi. Kahvit eivät ole liian täällä kalliita, (toisin kuin Suomessa) vaan mainion Flat Whiten saa hienostakin kahvilasta 4 Uuden-Seelannin dollarilla. Suosikkikahviloitani ovat tällähetkellä Modaks Espresso George Streetillä ja The Perc Cafe Octagonilla. (Pliis älkää menkö niihin, they are very busy already!)


Kanssaopiskelijoita näkee myös opiskelijatapahtumissa, joita yhä järjestetään, vaikkakin harvemmin kuin O-viikolla. Täällä pidetään mielestäni hyvin huolta siitä, että kansainvälisillä opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua toisiin, ja seuraavalla viikolla onkin kaksi meille suunnattua tapahtumaa. OUSA, eli Otagon yliopiston opiskelijoiden järjestö, sekä OIFN, eli Otagon kansainvälinen ystävyys -verkosto, järjestävät koko ajan jotain. Bileitä on pääosin torstai- ja lauantai-iltaisin. Perjantai on suomalaisen näkökulmasta hiljainen ja pikkulauantai-keskiviikko ei vaikuta olevan mikään olemassaoleva juttu.

Koska yliopistolla ei ole samanlaista ruokapalvelua kuin Unicafe – vaikkakin kampukselta löytyy burgereita, sushia ja erilaisia patonkeja, piiraita ja muffineita – syön suurimmaksi osaksi kotona. Lähin supermarket on New World, mutta lukukautta edeltävällä reissullani suosikiksi muodostunut Pak’N Save -supermarket on yhä kuvioissa. Kävin siellä viimeksi eilen, ja aion käydä tulevaisuudessakin, vaikka kävellen matkassa menee yli 50 minuuttia.

img_3422

Oma tortilla de patatas -kokeiluni. Helle on herättänyt espanjalaisen ruuan nälän, jota olen pyrkinyt tyydyttämään tekemällä myös gazpachon.

Vihanneksia ja hedelmiä, sekä myös ensimmäisellä viikolla kananmunia ja toisella viikolla lauantain aamiaisbagelin ostan Dunedinin juna-aseman äärellä lauantaisin järjestettävältä Farmer’s marketilta. Ekokasvikset ovat paikoitellen samaa hintatasoa kuin ruokakaupoissa ja paikallisia on mukava tukea. Valikoima tuntuu jopa supermarkettien valikoimaa laajemmalta. Lauantaiaamun retki farmer’s marketille on myös asia, josta haluan jokaviikkoisen perinteen.

Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, arki ei ole koskaan pelkkää arkea, ainakaan vaihdossa. Tällä viikolla uniflats-asunto-kompleksimme järjesti BBQ-leffa-illan yhteisellä pihallamme, ystäväni naapurista teki meille tanskalaisen illallisen ja kävin kämppikseni kanssa taidegalleriassa.

Tämä päivä, sunnuntai, meni uidessa, Signal Hillille kävellessä, sekä läksyjä lukiessa. Se oli täydellisesti toteutunut yhdistelmä suunniteltua harrastamista, opiskelua ja spontaania retkeilyä. Vaikea sanoa, oliko kyseessä arkipäivä, tavallinen sunnuntai vai jotain uutta ja erikoista. Oli aika mahtavaa.

Asioita, joita kaipaan nyt: Haribon mustia karkkeja, styleä kangaskassia, pienempiä ja kodikkaampia opiskelijajärjestöjä, kuten ainejärjestöjä, pieniä serkkuja ja lapsellisuutta.

Viikon biisit: Fruit Bats – Primitive Man, La La Land – Another Day Of Sun, Hamilton (Original Broadway Cast Recording) – Non-Stop, The Killers – Mr Brightside (soi kaikkien USAlaisten bileissä)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s