Ensiaskeleeni kohti vaihtoa

Yli vuosi sitten olin tehnyt päätökseni vaihtoon hakemisesta. Sen jälkeen alkoi pisin ja stressaavin hakuprosessi jonka olen kokenut. Tämä kaikki on varmasti sen arvoista, mutta olisi ollut kiva osata varautua etukäteen siihen, mitä oli tulossa.

Hei, minä haluan vaihtoon

Kun löysin Helsingin yliopiston vaihtoehdoista vaihtokohteen, johon halusin, luin kaikki sivulta löytyvät tiedot. En halunnut missata mitään, sillä ajatuksissani yksikin virhe saattoi koitua suunnitelmani kohtaloksi. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan menin kärsimättömyyttäni kysymään lisäohjeita yliopiston kansainvälisiltä palveluilta.

Saamani vastaus oli: tarkemmat hakuohjeet tulevat sivuille hakuajan alettua.

Hakuajan alkamisen odotus joka oli vaihe vain sen takia, että olin äärimmäisen kärsimätön

Laitoin päivämäärät ylös kalenteriin ja sen jälkeen yritin pitää hermoni hallittuna. Valmistauduin niiden ohjeiden avulla, jotka olivat jo sivuilla, joten mietin sisältöä perustelukirjeelleni, suunnittelin opintojani niin, että mukaan mahtuisi yksi kriminologian sivuaine, päätin itselle sopivimman vaihtoajankohdan, tulostin kaikki mahdolliset todistukset (kielitaitotodistus/ylioppilastodistus ja opintosuoritusote) ja hain allekirjoituksen opintosuunnitelmaan, niin että kun hakuaika lopulta alkoi, olin hyvin valmistautunut.

Hakuaika alkoi! KÄÄK!

Se tapahtui keväällä. Ajoissa valmistautumisesta huolimatta en osannut rentoutua, vaikka suurempia yllätyksiä uusissa ohjeissa ei tullut. Laitoin hakemuksen hakuajan alussa ja ajattelin: nyt se on ohi. Oikeasti: nyt se alkoi.


Tulosten odottaminen, saapuminen ja hyväksyminen

Sillä tämä oli vasta ensimmäinen tulosten odotusvaihe, ja odottaminen on tällaisissa asioissa kuluvan ajan pituudesta riippumatta pitkä prosessi. Nyt hain vaihtomahdollisuutta Helsingin yliopistolta – lopullisen päätöksen tekee kuitenkin kohdeyliopisto.

Tulokset tulivat kesäkuun keskivaiheilla aivan ajallaan. Olin ehtinyt muutaman kuukauden aikana pelätä pahinta useaan otteeseen, (kuten ehtisin tulevan syksynkin aikana) mutta Helsingin yliopisto hyväksyi minut nominoitavaksi vaihtoon Otagon yliopistoon.

Lähetin pyydetyt lisätiedot ja sain alustavat ohjeet haun toista vaihetta varten, joka sijoittuisi syyslukukaudelle. Seuraavaksi Helsinki nominoi minut ja minun piti odottaa ohjeita Otagosta.

Ohjeiden odotus, joka oli vaihe vain siksi, että tein siitä vaiheen

Nominointi tapahtui syyskuun alussa – ajattelin syyskuun lopussa – ja nyt on jo syyskuun loppu. Laitoin kansainvälisten asioiden palveluun kyselyä siitä, missä ohjeet viipyivät. Kuulemma ne tulevat yleensä lokakuussa.


Lokakuun 14. päivä: Ohjeita ei ollut tullut vieläkään, ja lähtisin seuraavana päivänä kahdeksi viikoksi Espanjaan. Olin kuitenkin alustavien ohjeiden avulla osannut tilata yliopistolta virallisen englanninkielisen opintosuoritusotteen ja kielitodistusen, joten olin kohtalaisen varma että pystyisin tekemään haun toisen vaiheen Espanjasta käsin.

Ohjeiden saapuminen ja toinen hakuvaihe

Lokakuun 27. päivä: Ohjeita ei ollut tullut ja ylihuomenna lähtisin takaisin Suomeen. Hakuajan alustava deadline, 31.10. huolestutti niin, että etsin käsiini Otagon yliopiston kansainvälisten asioiden palvelun sähköpostiosoitteen. Samalla huomasin Otagon sivuilla ohjeet: jos sinulla on hotmail, ilmoita sähköpostiosoitteemme turvalliseksi lähettäjäksi tai et välttämättä saa viestejämme.

Hmm – ajattelin – minulla ei ole hotmailia. Toisaalta, olin odottanut jo melkein kuukauden sähköpostiviestiä, joten päätin lisätä otagon osoitteen turvallisten lähettäjien listalle. Sen jälkeen lähetin Otagoon kyselyn ohjeista ja seuraavana aamuna, viimeisenä päivänä Zizurissa, ohjeet olivat Saapuneet-kansiossa.


Siitä alkoi kaaos. Tarvitsin nimittäin vielä virallisen kopion passistani notaarin, asianajajan tai muun vastaavan allekirjoituksella ja hakemuksen deadline oli kirjaimellisesti asap. Jälkeenpäin ajatellen oli vallan huvittavaa, kuinka juoksimme Zizurin keskustassa toimistosta toiseen sopivan allekirjoittajan perässä. Iso kiitos kaiken onnistumiselle kuuluu tädilleni, jonka avulla oikea henkilö löytyi ja allekirjoitus kävi nopeasti.

Otagon yliopiston sivuilta pääsi hakulomakkeelle, johon täytin tietoni ja lähetin skannaukset papereistani. Passin kopiosta lähetin paperiversion postissa ja skannatun version liitin lomakkeeseen. Sen jälkeen Otagosta kyseltiin vielä puuttuvia papereita, jolloin lähetin liitteet uudestaan. Hakulomake toimi hyvin ja koin Otagon yliopiston neuvot hyviksi ja tarpeellisiksi.

Tulokset

Yli vuosi ensimmäisen vaiheen jälkeen, mutta vain vajaa pari viikkoa hakulomakkeen lähettämisestä, 11. marraskuuta, avasin sähköpostini ja siellä se oli: Offer of Place. Otagon yliopisto tarjosi minulle opiskelupaikkaa ensi kevääksi ja olin innoissani. Olen innoissani. Olen äärimmäisen innoissani. Otin paikan vastaan ja seurasin lisäohjeita.

Kyllä, lisäohjeita.

*to be continued*


Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Ensiaskeleeni kohti vaihtoa

  1. Anna sanoo:

    Hei!
    Ihana blogi! Omat vaihtohaaveet sai lisää tuulta purjeisiin. 😂
    Lähditkö siis yliopiston kahdenvälisel sopimuksen vai ISEPin kautta vaihtoon?
    Ja uskaltaako kysyä haun aikaista keskiarvoa? Pelkään ettei oma keskiarvo riitä vaikka kolmosen yläpuolella onkin.

    Tykkää

    • aunesanz sanoo:

      Hei, kiitos paljon! Lähdin kahdenvälisellä sopimuksella matkaan. En oikein muista haun aikaista keskiarvoa, mutta taisi olla vähän yli neljä silloin. En usko että keskiarvo on ainakaan valintavaiheessa suuri este, jos se on yli 3. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s